Kopparnäs Coast Trail 2018

…eli miksi aloitin polkujuoksun (ja sinunkin kannattaisi kokeilla)?

Oikeastaan, tarina on melko yksinkertainen. Virve, ystäväni opiskeluajoilta laittoi aiemmin keväällä viestin: ”Lähde elokuussa mukaan Pyhälle tunturipuolikkaalle.” Helposti innostuva yllytyshullu kun olen, seuraavana aamuna nimi oli listalla, osallistumismaksu maksettu ja lentolippu ostettu. Sitten tuli mieleen, että ehkä voisi olla hyvä testata polulla juoksemista etukäteen, kun siihen saakka olin käytännössä juossut vain teillä. Muutaman päivän päästä hain kaupasta polkulenkkarit ja painelin GPS:n kanssa Nuuksioon.

41886415990_676f42e648_o
Kopparnäsin rantakallioilla. Kuva: Anu Uhotoinen

Jos olen täysin rehellinen, taustalla on vähän muutakin. Virven ehdotus tuli loistavaan saumaan. Olin asettanut itselleni alkuvuodesta juoksutavoitteen, pitkälti siksi että kampeaisin itseni säännöllisesti liikkumaan ruuhkavuosien miljoonista tekosyistä huolimatta. Lähiseutujen lenkkimaastot alkoivat  kuitenkin olla jo vähän turhan tuttuja, eivätkä perinteiset juoksutapahtumat enää inspiroineet kuten ennen. Kaipasin jotain tuoretta. Kaipasin vaihtelua. Kaipasin ympärilleni lisää samanhenkistä porukkaa.

Ensimmäisestä metsälenkistä lähtien olin myyty. Suunnistaminen ei kuulu vahvuuksiini, ja siksi omien (hieman harhailevien) lenkkieni lisäksi ryhdyin kartoittamaan erilaisia tapahtumia, jossa saisi juosta huoletta merkityllä reitillä. Kun heinäkuun viimeisenä lauantaina kipittelin Kopparnäs-Störsvikin upeissa rannikkomaisemissa omaa 18 km Kopparnäs Coast Trail taivaltani, päädyin aikani kuluksi miettimään, mikä polkujuoksussa minua oikein puhuttelee. Kiteytin ajatukseni lopulta kolmeen kokonaisuuteen, jokseenkin seuraavasti:

Polkujuoksu on mielenkiintoista. Ensinnäkin, on paljon hienoja paikkoja, joihin en välttämättä muuten tutustuisi. Esimerkiksi Kopparnäsin maastot ovat ihan mielettömät, ja molemmat kisareitit (8 km ja 18 km) tarjoavat siitä huikean läpileikkauksen. Lähtö- ja maalipaikka sijaitsevat Sandvikenin luonnontilaisella hiekkarannalla. Muuten juostaan kapeilla metsäpoluilla, kallioilla, hyväpohjaisilla ulkoilupoluilla ja lyhyt osuus myös hiekkatiellä. Järjestäjät kertoivat etukäteen, että ensimmäinen kymppi on hieman nopeampi ja viimeinen 8 km (=8 km kisareitti) teknisempi, mikä piti täysin paikkansa ja toi kivaa vaihtelua matkantekoon.

DSC_0011-2
Kopparnäsin hieno rannikkoalue on säilynyt rakentamattomana, koska sinne kaavailtiin aikoinaan ydinvoimalaa. Kuva: Poppis Suomela

Polulla ei ole kiire. Olen sellainen tyyppi, jolla on aina vähän liian monta rautaa tulessa. Parhaimmillaan, ammennan vauhdista hurjasti energiaa ja saan aikaan paljon. Pahimmillaan, tekemisestä katoaa ilo, jos oma vaatimustaso on liian korkea, tai samaan aikaan pitää revetä liian moneen junaan. Silloin mikään ei suju ja kaikki ärsyttää.

Koska maastossa kaikki reitit ovat erilaisia, on pakko unohtaa ryppyotsaiset ajatukset kilometriajoista ja vauhdin vertailusta. Lenkin jälkeen en voi pieksää itseäni ainakaan siitä, että juoksin ensimmäisen vitosen vanhalla tutulla reitillä hitaammin kuin edellisenä päivänä. Ylämäet saa ja pitää kävellä, jotta voimat saa jaettua reitillä oikein. Se että joutuu kiinnittämään huomiota mihin jalkansa juurten ja kivien epäsäännöllisessä sekamelskassa asettaa, pakottaa keskittymään hetkeen, eikä vauhkoamaan esimerkiksi tekemättömistä töistä.

IMG_9921
”Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei hyvässä paikassa ehdi nappaamaan selfietä.” on joskus joku viisas polkujuoksusta todennut.

Polkujuoksijat ovat rentoa porukkaa. En aiemmin tiennyt, että tapahtumissa on sääntö, että toista pitää auttaa jos joku vaikkapa loukkaantumisen vuoksi apua tarvitsee. Tai että joku tuosta vaan lupautuu oppaaksi reitille, jota itse ei tunne ollenkaan. Vinkkejä saa ja juttu luistaa, tunsitpa tyypit tai et.

Kopparnäs Coast Trail oli erinomainen esimerkki rennolla otteella ja hyvällä fiiliksellä järjestetystä tapahtumasta. Alusta loppuun, kaikki toimi: tiedotus, reittien merkintä, asioiden sujuvuus tapahtumapaikalla – irtokarkit maalialueella olivat tällaiselle sokerihamsterille kuin kirsikka kakun päällä! Suosittelen erittäin lämpimästi osallistumaan, jos ja toivottavasti kun tapahtuma järjestetään ensi vuonna uudelleen.

Ja sokerina pohjalla – meidän Kiertäjien jengi! Nämä mimmit, joita kaikkia en ole edes vielä kasvokkain ehtinyt tavata mutta jotka silti jo tuntuvat kuin kauan kadoksissa olleilta sporttisiskoiltani! Olette ihan parhaita. Se energia mitä saan teiltä kun teemme/teette yhdessä, jaatte kokemuksianne, kannustatte, autatte varustevalinnoissa hyvällä huumorilla, aidosti ja kiertelemättä on kertakaikkiaan kullanarvoista! Teidän kanssanne jokainen tsäänssi todellakin on mahdollisuus!

42978613054_1879496c57_k
Kuva: Anu Uhotoinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: