Lauantaina 11.8. juostaan Pyhätunturilla Tunturimaraton. Team Köykkyrin kiertäjistä kasassa on ennätyksellisen iso porukka, kun lähtöviivalle asettuvat tiukkaakin tiukempina Anu, Kati, Kirsi, Minna, Niina ja Virve. Kaikilla matkana Tunturipuolikas eli 21.5 km.
Pohdittiin vähän porukalla valmistautumista, ja todettiin että kukin meistä suorittaa kisaa ennen omat viimeistelytreeninsä ja tankkauksensa parhaan kykynsä mukaan. Joitakin yhteisiä, ehkä hieman huvittaviakin teemoja kuitenkin tunnistimme.
- Säästä panikointi on hyvä aloittaa AJOISSA. Kätevinä työkaluina toimivat esim. Accuweather, yr.no ja kaikki kotimaan sääpalveluiden tarjoajat ja niiden tarjoamat, ajoittain ristiriitaisetkin tiedot. Oli sitten tiukka pakkanen tai helle, keli ei meitä pidättele, mutta suorituksen optimoimiseksi varustautumisen on hyvä osua kohdilleen mahdollisimman tarkkaan.
- Kisavaatekriisi. Koska sääennusteisiin ei voi KOSKAAN luottaa sataprosenttisesti, erilaisia asukombinaatioita ei voi pakata mukaan liikaa. Nyrkkisääntönä ehkä se, että jos lämpöä on yli 10C, niin shortseilla mennään.
- Viime hetken hankinnat. Usein sääpanikoinnista ja kisavaatekriisistä johtuvaa, ja yhtä lailla tyypillistä kaikille Kiertäjille. Ollaan hankittu Sealskinz-sukkia, gaiterseja, veden pitäviä takkeja, juomavöitä ja tuulenpitäviä kalsareita talven massahiihtoihin jne. vain muutamia päiviä ennen H-hetkeä. AINA tarvitsee (muka) jotain.
- Testaamisen vähyys tai sen täydellinen puute. Linkittyy vahvasti viimehetken hankintoihin. Pahimmillaan joku tunnustaa ottaneensa uuden geelimerkin käyttöön kisassa (sen jälkeen kun geelit ostettu kisa-alueen myyntiteltasta)! Liekö aloittelijan pitkäksi venynyttä tuuria, mutta ongelmia viime hetken hankinnoista ei ole juurikaan koitunut – mitä nyt Niinaa jäi viime talvena Tervahiihdossa harmittamaan, kun menetti hyvän peesin juomapullon kanssa venkslatessaan 🙂
- Ravinto ja tankkaus. Kauhean kauaa ei oikein jakseta ruuan kanssa ennen kisoja hifistellä, varsinkin kun yleensä joutuu huomioimaan muidenkin kuin omat ruokailut (yritystä toki on – vichyä, pastaa ja niin edelleen). Kisareissuilla meillä on kokkauksen suhteen sellainen sääntö, ettei hellan nuppeja pahemmin napsautella, koska sitä saadaan tehdä tarpeeksi kotona – säilyy paremmin sellainen rento fiilis. Irtokarkkeja, vihreitä kuulia tai salmiakkia on tietenkin syytä syödä aina edellisenä päivänä, jotta vähän joutuu jännittämään miten vatsa kisassa toimii. Ja se juuri hankittu geeli kannattaa nauttia noin puoli tuntia ennen starttia.
- Viimeisen viikon treeni vaan pahentaa tilannetta. Chillailu viimeisellä viikolla onnistuu yleensä hyvin (poikkeuksiakin toki on). Kerrankin on hyvä syy ottaa rennosti, lähteä vaikka perheen kanssa risteilylle.
- Hyvät unet. Ideaalitilanteessa kyllä, mutta minkäs teet jos ollaan pitkästä aikaa koolla isommalla porukalla, niin eihän sitä malta heti nukkumaan mennä. Asiaan kuuluu, että istutaan porukalla katsomassa ja arvostelemassa Sohvaperunoita tai jotain muuta yhtä laadukasta.
- Korvamadon istuttaminen. Musiikkimaku on linjassa Sohvaperunoiden seuraamisen kanssa. Myös kannustajat saattavat lähettää tsemppibiisin, mikä sitten tunnollisesti juurtuu tiimiläisen korvaan tuntien mittaisen suorituksen ajaksi. Parhaimpia (tai pahimpia) ovat olleet ”Kruunalla kotiin, klaavalla Esson baariin..”, Nykäsen Matin ”Ehkä otin, ehkä en” ja ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”. Kun sama levy pyörii päässä tuntikaupalla, niin toive pikaisesta maaliinpääsystä kasvaa askel askeleelta.
- Vessarutiinit. Ennen starttia pissalla pitää käydä käytännössä aina kun siihen on mahdollisuus, vähintäänkin kolme kertaa. Sitäpaitsi, vessajonossa tapaa mukavia uusia ihmisiä. Ja joillekin toimii profylaktinen imodium.
Ainakaan Kiertäjien tiimissä ei siis valmistautumista(kaan) oteta liian ryppyotsaisesti. Vaikka tiedämme, miten asiat PITÄISI tehdä tunnustamme, että hyvin usein toimimme juuri päinvastoin.
Yhtä kaikki, parasta seuraavaan koitokseen valmistautumisessa ovat reissun odotus, tiimikavereiden seura, hyvät ja loistavat jutut ennen ja jälkeen kisan. Villi veikkaus on, että hyvä fiilis kompensoi mahdollisia pieniä mustia aukkoja valmistautumisessa, tekee askeleesta kevyen ja auttaa jaksamaan hyvällä energialla suorituksen loppuun saakka.
Toivotamme jokaiselle kisoihin valmistutuvalle omannäköistä ja mukavaa valmistutumisaikaa. Onneksi tämä on VAIN urheilua! Tunturissa tavataan! 🙂
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus 
Vastaa