NUTS (pesu)Karhunkierros 34 km

NUTS Karhunkierroksella Team Köykkyrin Kiertäjiä edusti tänä vuonna pieni mutta pirteä kolmikko: Anu, Niina ja Minna. Totta puhuen, aavistuksen meitä huoletti lähteä matkaan ilman kannustusjoukkoja, jotka edellisenä vuonna kunnostautuivat esimerkillisesti esim. huolehtien shampanja- ja pizzatarjoilusta maaliintulon jälkeen. Olemme kuitenkin ilmeisesti ihan kehityskelpoista porukkaa, koska pystyimme lopulta varustautumaan juoksuun sekä sääntöjen mukaisesti että suurin piirtein keliin sopivasti. Reitin profiiliakin ihmeteltiin naisissa etukäteen, ja kaikki muistamisen arvoinen kiteytettiin ytimekkäästi yhteen lauseeseen: ”no, se on loivaa ennen kuin jyrkkenee”.  

Perjantai-illan verkka ja muu valmistautuminen sujui perinteisissä (hieman sokerihuuruisissa) merkeissä.

Aamulla keli oli raikas mutta sateinen. Koska lähtö oli vasta puolilta päivin, aamulla ehdittiin vielä säätämään varusteita ja tankkausstrategioita ihan kaikessa rauhassa. Sen verran lähestyvä startti hermostutti Niinaa, että puhelin unohtui bussiin lähtöpaikalle kiiruhtaessa. Onneksi juoksijoita tsemppaamassa ollut Kisakarhu, jonka puoleen Niina ymmärsi kääntyä, antoi lohdutukseksi Niinalle ensin Kempele-halin ja sitten säälihalin, sekä lupasi huolehtia puhelimen Niinan varustekassiin. Kiitos Karhu, hienosti hoidettu! 

Lähtöä jännittämässä, Karhu tsemppaa! (oikeanpuoleiset kuvat: Aapo Laiho)

Lähdön odottelu tihkusateessa oli hieman hyistä hommaa, mutta vihdoin päästiin matkaan. Alkutaival siltojen ylityksineen oli sujuvampi kuin edellisenä vuonna, koska reitti alkoi lyhyellä tieosuudella, jonka aikana porukka ehti hajaantua hieman pidempään letkaan, eikä kapeiden siltojen ylitystä tarvinnut siksi odottaa kovin kauaa. Peukut järjestäjille tästä, sekä tietenkin myös hyvin merkitystä reitistä ja erinomaisesti toimineesta huollosta – pullojen täyttöönkin sai varikoilla ilahduttavasti apua. 

Upeat oli maisemat! (kuva: Aapo Laiho)

Oltiin muistutettu toisiamme moneen kertaan ennen lähtöä, että varsinkin mustalappuisia 166 km ultraa taittavia kanssakilpailijoita kannustetaan, vaikka itsellä jalka painaisi kuinka paljon. Kuten odottaa saattoi, polulla henki oli kaikin puolin erinomainen, kun sekä katsojat että kannustajat tsemppasivat jokaista juoksijaa maalia kohti. 

No, miten Kiertäjillä sitten meni? Sujuvan ja hyvävoimaisen alun jälkeen Anun matka valitettavasti keskeytyi Konttaisen huoltopisteellä, kun polvi alkoi kipuilla noin 20 km kohdalla, eikä juoksemaan sen jälkeen oikein enää pystynyt. Jottei koko kesä menisi polven paranteluun, Anu teki järkiratkaisun ja jätti homman Konttaisessa kesken. Takaisin Rukalle suuntaavasta raatobussista löytyi onneksi kohtalotoveri akuuteinta pettymistä jakamaan. 

Anun matka taittuu letkan kolmosena (kuva: Aapo Laiho)

Minna puolestaan ihmetteli alkuun, millä vauhdilla matkaan kannattaisi lähteä, jotta voimia riittäisi lopun nousuihin. Tavoitteena oli myös opetella energiatankkausta matkan varrella, mikä ei koskaan ole kuulunut omiin vahvuuksiin. Juoksu meni alusta loppuun hyvissä fiiliksissä lukuun ottamatta lyhyttä ”tummaa” hetkeä joskus kahdenkympin tienoilla ja ajoittaista kiroilua ja puhinaa lopun nousuissa. Se on selvää, että mäkitreeniä voisi tehdä vähän enemmän, jos aikoo ensi kerralla reitistä suoriutua alle neljään ja puoleen tuntiin. Nyt tuo tavoite jäi noin kahden minuutin päähän.

Maaliintulo hymyilyttää! (kuva: Onevision)

Niinalla juoksu kulki hyvin, mutta mäet tuntuivat alusta loppuun takkuisilta. Aiempien vuosien vahvuus osoittautui tällä kertaa heikkoudeksi. Vaikka lopun pitkä nousuosuus oli ennestään tuttu, tieto ei silti vähentänyt tuskaa ja loppu tuntui kestävän ikuisesti. Siitä huolimatta aika parani aiempiin vuosin verrattuna, ja kokonaisuuteen sai siksi olla oikein tyytyväinen.

Vielä jaksaa, vaikka pohkeita hapottaa! (kuva: Onevision)

Kylmän kelin vuoksi meistä kukaan ei valitettavasti kyennyt jäädä odottamaan tiimikavereita tai muitakaan tuttuja maaliin saapuvaksi (niin huippua kun se yleensä onkin), vaan matkalla kylmennyt veri veti sekä lämpimään saunaan että Suomi – Venäjä jääkiekko-ottelun kolmatta erää katsomaan. Yleensä meidän reissuilla ei juurikaan kokata (sitä kun saadaan jokainen tehdä aivan tarpeeksi kotonakin), mutta tällä kertaa hellan nupit naksuivat kuohuviinin siivittämän fajitas-illallisen verran. Siinä sitten syötiin, juotiin ja fiilisteltiin sekä Suomen voittoa että päivän juoksua.

Kerrankin sai mättää fajitaksia ihan tunteella!

Se todettiin, että 34 km (pesu)Karhunkierros lienee näistä tarjolla olevista matkoista meille ihan passeli, jätetään ne pidemmät ultrat suosiolla (ainakin toistaiseksi) muiden juostaviksi. Mutta tänne tullaan takaisin varmasti, kun ei poiskaan osata jäädä – sen verran me ollaan kaikki koukussa Rukatunturin maastoihin ja NUTS Karhunkierroksen tapahtuman mahtavaan fiilikseen. Tilataan vaan ensi kerraksi juoksun ajaksi vähän vähemmän sadetta ja haalitaan isompi sakki Kiertäjiä mukaan. Iso kiitos NUTS kisaorganisaatiolle, nähdään taas Aulangolla ja Pyhätunturilla!

(Loppuun oli vielä pakko lisätä reittikartta- ja profiili, ihan että säilyy meilläkin nousut ja niiden haasteet kirkkaina mielessä, ja sen myötä motivaatio tunkata treeneissä pysyy korkealla!)

Ei ne niin pahalta tässä paperilla näytä…! 😀

One thought on “NUTS (pesu)Karhunkierros 34 km

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: