Apua kun aika lentää! Kuukausi sitten oltiin joukolla Pyhätunturilla juoksemassa puolimaratonia, ja loppuraportti saatiin kasaan vasta nyt. Oli reissu mikä reissu, meillä on aina superhauskaa yhdessä. Tälläkin kertaa jutut olivat taas niin hyvät että jossain vaiheessa piti ihan sulkea ikkuna, ettei laatuhuumori kantaudu muiden korviin 🙂 Mutta entäs se juoksu? Samaan tyyliin kuin kerroimme ennakkotunnelmista, niin tässä jengin kisatunnelmia napakassa formaatissa.
Niina: Olin tyytyväinen, että pääsin ylipäätänsä starttiin. Iso kiitos siitä kuuluu Kuopion Osteopatialle. Positiivista oli se, että mäet meni paljon paremmin kuin kevään Karhunkierroksella. Krampeilta en kuitenkaan välttynyt kokonaan, mutta siinäkin suhteessa kokemus oli parempi kuin viime vuonna. Ja mikä parasta, aikaparannus viime vuoteen verrattuna oli huikea, kokonaista 13 minuuttia!
Virve: Olin iloinen, että polvet kestivät hyvin viimeiseen alamäkeen saakka. Sen olisikin saanut sitten mennä kierimällä alas, mikä oli kyllä tiedossa jo etukäteen. Vaikka viimeisessä laskussa tuhraantuikin polvikipujen vuoksi aikaa, silti kokonaisaika parani, ja olen tyytyväinen. Nyt treenimoodin voi kääntää kohti tulevaa hiihtokautta!
Merja: Kesän tavoitteena oli juosta neljä Buff Trail Tourin kisaa, ja kun Pyhätunturin myötä tämä tavoite täyttyi ja kaikki neljä pääsin maaliin, olen tyytyväinen. Pyhän puolikas saattoi jopa olla kaikista paras kisa! Ehkä siksi, että valmistautumisnen meni hyvin kun malttoi levähtää ja syödä paljon suklaata. Kisan tunnelma oli hyvä, reitti ja maisemat upeat. Varsinkin alamäet kulkivat hyvin, ja viimeiseen laskuun olin tosi tyytyväinen kun pystyi juoksemaan hyvin alas saakka.
Jaana: Reitti oli kiva ja maisemat upeat. Alamäet sujuivat hyvin, mutta ylämäkiä pitää harjoitella. No, tietää mitä pitää tehdä ja missä eli nousua ja Köykkyrin portaissa. Maalissa meinasi itkettää ilosta, mutta se ei ole mitään uutta.
Kuva: Guillem Casanova Photography
Kati: Kommentit sensuroitu &#%”/€%/&%#/”&€%/&
Kirsi: Odotuksiin nähden juoksusuoritus oli aivan huippuluokkaa! Tekniset polut olivat haastavia, mutta niistäkin selvittiin. On tämä kylä niin mukava tapa viettää kesäloman viimeistä päivää hyvän jengin seurassa. Mutta kuitenkin, ennemmin hiihdän kuin juoksen, eli hiihtokautta innokkaasti odotan minäkin!
Seuraavan kerran suunnataan porukalla Kolille Vaaroille. Katsotaan lähempänä kuka juoksee mitäkin matkaa, ja kuka ylipäätään on juoksukunnossa. Oli niin tai näin, fiilis on varmasti sielläkin jengillä korkealla!
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus 
Vastaa